Tunnustus

Kirppu kiittää Pikku hiirtä tunnustuksesta. Tunnustukseen kuuluu sen jakaminen edelleen seitsemälle muulle. Omalta osaltani jaan tunnustuksen riippumatta siitä, kuka sen on saanut jo. Näiden seitsemän blogin käänteitä seuraan säännöllisesti ja erityisellä tutkalla:

1. Elämän alku ja Sissi: Voi, miten samanlaisia ollaankaan, välillä tuntuu kuin lukisi omaa tekstiään.

2. Hiirenkorva: vaikka sain tunnustuksen täältä, voin sen hyvin palauttaa saman osoitteeseen. Hiirelän tapahtumia olen seurannut jo pitkään ja toivon sinne pikaista onnistumista. Alkaisi olla jo sen aika, vaikka toki on niin, ettei tässä hommassa taida olla vuoronumeroita...

3. Sydänjää: Ensimmäisiä lapsettomuusblogeja, jonka löysin, luin ja olen jäänyt seuraamaan tarinaa. Sinnekin kuuluisi tulla välillä hyviäkin uutisia. Sellaisia jotka saisi myös pitää, eikä niitä vietäisi heti pois.

4. Tuuli: Maailmanmatkaaja, ihanasti kirjoittava ja kommenteissaan uskomattoman kannustava Tuuli. Hyvää matkaa siellä maailmalla, pitäköön pikkuinen kiinni vauhdikkaasta emostaan!

5. Caudensia: Kuuraisen vauvaprojektimme vetäjä. Tuttuja tunteita velloo sielläkin. Toivotaan, että projektista tulee tuottoisa. Sitä paitsi tuo "Mökö on pieni, Mököä ei vielä ole" on vaan niin suloisen karun sympaattisen ihana otsikko, että muisk.

6. Riepunen: Keskusteluvertaistukeani "vauvakanavalta". Riepusen matkaa tulee seurattua myös keskusteluissa ja toisaalta blogissa. Perästä tullaan!

7. Ex-haikaranpelätin: Niinikään ensimmäisiä blogeja, joita aloin aikoinaan seuraamaan, jo kauan ennen omaa blogiani. Hiljaisena lukijana olen seurannut Haikaranpelättimen pitkää matkaa. Nyt uskaltaa jo lähettää onnitteluja tuoreelle perheelle.

Sitten kuuluisi kertoa itsestään seitsemän asiaa:
1. En ole mistään kotoisin. Olen syntynyt Lapissa, kasvanut maamme ihanassa pääkaupungissa, muuttanut työni perässä neljä vuotta sitten pikkupaikkakunnalle (henkisesti) kauas perheestä ja ystävistäni ja yrittänyt sopeutua. Täällä on paljon hyvää, mutta kaipaan kaupunkiin.

2. Olen tavannut tulevan aviomieheni täällä korvessa. Molemmat olemme työn perässä muuttaneita outolintuja. Ammattimme ovat täällä julkisia, joten "kaikki tuntevat apinan, mutta apina ei tunne ketään" tilanteet ovat meille tuttuja.

3. Koiria pyörii jaloissa kaksi ja ne ovat minulle aina vaan tärkeämpiä. Koirien onni ja elämänilo on niin luonnollista ja siinä on jotain, mistä meidän ihmisten pitäisi ottaa oppia. Koirat saavat minut hymyilemään kun olen surullinen ja ulos metsään kun tekisi mieli käpertyä sänkyyn.

4. Ympäristö on minulle henkireikä, pakotie ja työnantaja.

5. Käsityöt toimivat tehokkaana aivotyön vastapainona. Joskus haaveilen, että entä jos voisinkin elättää itseni käsityöläisenä, mutta eipä siitä taida leipä irrota. Pysyköön vastapainona ja harrastuksena.

6. Suhteeni työhöni on ristiriitainen. Työ vastaa koulutustani ja on juuri sellaista luonteeltaan mitä toivoisin. Työkaverit ovat kivoja. Silti haluaisin täydennyskouluttautua, ehkä jopa vaihtaa alaa. Ehkä ainoa vika työssäni on, ettei se mahdollista kaupungissa elämistä.

7. Meillä on "liian iso" talo. Eli jatkuvasti vierashuone muistuttaa siitä, mitä ei ole. Iso piha huutaisi hiekkalaatikkoa ja leikkimökkiä, mutta eihän niitä voi hankkia, kun ei ole kelle hankkia.