Tänään on dpo 12. Veikkaisin siis, että ovulaatio tapahtui torstaina kaksi viikkoa sitten. 12 päivää olen (vaihteeksi) odottanut, kytännyt ja ollut kyttäämättä.
Sitä, että rinnat on taas kipeät, ei voi olla huomaamatta. Sen sijaan huomaan, että alavatsaa pakottaa tai polttelee, mutta yleensä silloin kun huomaan ajattelevani asiaa. Ajattelen siis että poltteleekohan vatsaa nyt ja sittenhän sitä tietysti polttelee. Tai että ajattelen, että onkohan nyt jotain tuntemuksia ja onhan niitä sitten...
Sitä en sitten tiedä että mikä kaikki voi olla mielikuvituksen tuotetta? Pari päivää pitäisi vielä kestää.
On hauska huomata, miten mieskin tuntuu nyt elävän odotuksen odotusta ihan konkreettisesti. Ehkä pistokset saivat hänetkin tuntemaan odotuksen yrityksen kierteen nyt todellisemmin. Tämän "pregnylinjälkeisen" ajan hän on useaan otteeseen kysynyt, että koska päästään testaamaan? Minä kun luulin, että tämä 3 viikkoa kyttäilyä + kaksi viikkoa piinaa -tahti olisi jo tullut selväksi, mutta asiatpa eivät aina mene niin kuin luulisi. Hassuja nuo miehet...
Kaapissa on vaikka kuinka paljon testejä, jotka eivät totta puhuen polttele näpeissä ollenkaan. Ovulaatiotestejä en taida tarvita, jos kerran munia kasvatellaan puregonilla ja seuraillaan ultrilla. Raskaustestejä en halua tehdä yhtään liian aikaisin. Pitäisiköhän muuttaa nuo rahaksi ja ostaa vaikka karkkia?
Ehkä tällä kertaa testaan aikaisintaan perjantaiaamuna. Torstaiaamuna kai voisi jo, mutta koska se on se uuden kierron alkamispäivä, niin siksi ehkä kuitenkin vasta perjantai... Ja kaikki tämähän riippuu lämmöistä ja niin edelleen ja niin edelleen...
Toisaalta jos uusi kierros pääsisi alkuun ajallaan torstaina, niin seuraavan kierron pistelyt ja seurannat ehdittäisi tehdä ennen syyslomareissua viikolla 43. Sitten voitaiskin keskittyä lomalla vauvantekohommiin... rairai. Ja jos ei, niin sitä ajatellaan sitten.
Kyllä tää vaan on aina yhtä vaikeeta. Odottamisen vaikeus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti