Eiköhän tämä tästä suttaannu vielä. Aikaa voi mennä ja hermoja kysyä, mutta kyllä minäkin vielä oman pienen saan.
Ja jotain positiivista siinä, että hiukan joutuu odottamaan, ei tule kaikki niinkun valmiina annettuna, vaan vähän joutuu taistelemaan omansa eteen.. tai jotain... emmä tiedä. Kai sitä jotain positiivista pitäis löytää muustakin elämästä kun noista testeistä ja pupuiluista ja kiertopäivistä ja limoista ja siitä ja tästä ja tosta. Ihmeellistä tämä vauvahoureisen arki kyllä, jotenkin välillä tosi masentavaa.
Ei siis mitään ihmeellistä. kp 8-9 mennään ja pari viikkoa on vielä ovikseen aikaa, jos vanhat merkit paikkaansa pitää. Kovasti mietin, että pitäiskö sellainen pitkän tähtäimen sylkitesti hankkia. Jos tässä kauemmin vielä saa yritystä jatkaa, niin olisi joku muu ku noin o-tikut... Nyt mulla on neljä tikkua jäljellä ja pitäis miettiä, että haluanko tilata taas lisää...
Viimeksi tikkuja tilatessa ajattelin, että kolmeksi kierroksi riittää ja siitähän sitä sitten jo ollaankin maha pystyssä jouluun mennessä, mutta ei niin ei. Josko sitten seuraavat kolme kiertoa? Vai onko sillä sittenkään väliä, jos ei kerran tärppää, vaikka ajoitus on jo todistettavasti 4 kertaa osunut kutakuinkin kohdilleen. Jos ajoituksen onnistuessa raskauden todennäköisyys on 20 % niin meillä on se viides kerta sitten vielä mahiksia jäljellä...
No puh ja pyh! Pää pystyyn ja plussaa kehiin! Täytyy nauttia syksystä nyt, kun se on kauneimmillaan! Hieno aurinkoinen viikonloppukin tulossa. Vieraita, ratsastustunti ja kivoja kelejä, ei tässä oo surkeuteen mitään aihetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti