alkukierron depistä

Jotenkin tuntuu, että joudutaan vielä odottelemaan pitkäänkin. Enää en uskalla ajatella, mitä vuoden päästä tähän aikaan tekisin. Salaa olen leikkinyt ajatuksella, kuinka kulkisin vaunuja työnnellen pitkin Säkylää tai pikkuinen kantoliinassa sieniretkellä... Tai miten koirat ja vaunut kulkisivat vastaantulijoiden ohi sovussa, entä miten mahdutaan autoon jos jonnekin pitää lähteä... Toivon, että pää kestää pimeän syksyn ja talven, vaikka mitään ei sittenkän tapahtuisi. Onneksi on sentään matka varattuna. 8 viikon päästä ollaan jo siellä!!

Jotain positiivista tähän päivään. E on saanut plussan! Yli 4 vuoden odotus, rankat hoidot, kauhea henkinen ja fyysinen rääkki... Nyt se on palkittu kasvamaan lähteneellä alkiolla. Paljon on vielä mutkia matkassa ja epävarmuuksia edessä, mutta silti! Plussa on plussa kuitenkin.

Ehkä meillekin sitten joskus.

Kerroin työtutulle, että vauvaa toivotaan kovasti. Hän kirjoitti takaisin:

No mää olenkin kattonut, että sulla on lapsia kohtaan sellanen tietynlainen katse, vaikea kuvata, se on sellanen "äidinrakkaus"-katse. Sen vaan huomaa jostain ihmisestä ja se on musta maailman kaunein katse. Mulla on käynyt mielessä, että mahtaakohan olla vauvakuumetta. Toivotaan, että alkaisi pian tärppäämään...ehkä siellä lomamatkalla, kun olette rentoutumassa;)

Oli mun mielestä kauniisti sanottu. Niin paljon kun kaipaankaan omaa pientä... Mutta pitäisi tehdä töitä ja keskittyä siihen...