ma kp 31 dpo 6 - la kp 36 dpo 11
Sitten sunnuntain juilimisten, ei ole tuntunut mitään. Ei sitten yhtään mitään mainittavaa. Tissit ei oo olleet yhtään kipeät ennen kuin tänään lauantaina. Edellisissä kierroissa ne kipeytyi melkein heti ovisnänniarkuuden jälkeen. Nyt siis vasta dpo 11.
Huhhuh... Melko jännää tästä vielä tulee. Kunpa voisikin pihtailla testaamisen kanssa keskiviikkoon. Menkkojen pitäisi alkaa ti-ke akselilla, joten jos ke-aamuna ei mitään ole tapahtunut, niin sitten pääsenkin testailemaan. Mutta pitäiskö jotain oireita olla??
Loppuviikosta näin ajatuksia laidasta laitaan. Ensin näin E:a, joka oli saanut keskiviikkona IVF:ssä kohtuunsa alkion. Sen ainoan punktiosta selvinneen... Niillä on takana projektia kaikessa rajuudessaan ja tylyydessään jo 4, kohta 5 vuotta. En kyllä tiedä, miten siinä pää kestäisi itellä. Ei varmaan kovin hyvin, siinä kun nyt jo tuntuu kierto kierrolta niin vaikeelta, kun ei onnistukaan.
Tänään näin myös H:a. Sillä oli maha jo tosi iso ja ahdistus näemmä kasvaa vaan. L:kin totesi, ettei muista, milloin H olisi hymyillyt viimeksi. Täytyy kyllä olla rankkaa, kun esikoinen kuolee synnytyksessä. Koko odotusaika on varmasti kauheaa pelätä, että joku kuitenkin menee pieleen... Toivon vaan niiiiiiin paljon, että kaikki menee hyvin. Ei vaan voi mennä pieleen enää.
Puhuttiin myös hiukan porukalla lapsista... Aloitettiin keskustelu siitä, että varattiin tällä viikolla meidän syksynen matka hotelliin, jossa ei ole lapsia. L kyseli, että eikös mulla ookaan vauvakuumetta? Siis häh? eihän mun vauvakuume ja mun vuosikausiin ainoalla ulkomaanmatkalla eliminoidut kiljuvat ja räiskyttelevät ja riehuvat vieraiden ihmisten kakarat oo mitenkään kytköksissä toisiinsa. Vai onko se jotenkin outoa? Entä jos haluankin vaan vauvan, enkä sittenkään lasta/lapsia?
Ja... H:lla ei oo vauvakuumetta ollut, eikö oo vieläkään. :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti