kp 15 ja O-metsästys on tiukasti käynnissä. Tikkuja on mennyt jo 6, ei plussaa. Haamuja vain, sekä CB:n testiin, että liuskoihin. Tänään aamulla tuli sen oloista limaskaa, että voisi olla kuitenkin otolliset ajat. Lämmöt oli pari päivää 36,3 ja tänään 36,5, joten ehkä O menikin jo?? (mikä ei ole hyvä uutinen, koska sitten missattiin...)
Toisaalta limoja ei eilen ollut yhtään, kivistelyjä vain hiukan (tosin aamulla töihin ajaessa vihlaisi vasemmalta), kohtua on vain vähän jomotellut. KN on pehmeä... Kaikki nämä puhuisi sen puolesta, että O on vasta tulossa, ehkä tänään? En enää pysy perässä, mitä kropassa tapahtuu.
Koiran syömä kuukuppi, työstressi ja yhdityshommat vie ajatuksia pois vauvaprojektista, ainakin ajoittain. Huomenna kuppi kaivetaan koirasta ulos eläinlääkärin pöydällä. Tilasin uuden kupin, mutta en ole varma uskallanko koko härveliä enää käyttääkään, jos käy vielä näin kolmannenkin kerran. :/ En kuitenkaan haluaisi mistään hinnasta palata takaisin inhottaviin tulppiin. :(
Remontin osalta päädyttiin nyt kuitenkin tekemään vierashuone, joka sopii tarpeen mukaan sekä lapsille että aikuisille. Mies piti mua ihan tyhmänä, kun kysyin siltä, että pitäiskö kuitenkin vielä lykätä sen huoneen remonttia...
Tuntuu, että tuskastun pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. En lopulta edes tiedä, mikä mua eniten tuskastuttaa, mutta jotenkin ei ole 100 % hyvä olla.
Plussia ja miinuksia juuri nyt:
- kuppi koiran suolessa
- työstressi
- lapsettomuuden pitkittyminen
- pelko siitä, ettei koskaan saada lapsia
- pelko siitä, ettei ikinä päästä ihmisten ilmoille
- en osaa puhua ystävilleni tilanteesta (eri elämäntilanne kaikkien kanssa)
+ ihana avomies
+ maailman parhaat koirat
+ oma talo
+ lähestyvä Barcelonan matka
+ mukava työpaikka, kivat työkaverit, sopivan haastava työ
+ lämmittävä kevätaurinko
+ hankikanto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti