ehkä sittenkin

Perjantaina (kp 24) tein kuin teinkin o-testin. Negahan se oli taas. Kuitenkin limailut oli lupaavia ja nännit arat, kuten aiemmin on ison O:n yhteydessä ollut... Tulkitsin tämän sitten ikuisena optimistina niin, että o-plussa olisi tullut torstaina jos olisi tullut.

Lauantaiaamuna (kp 25) lämmöt oli pompsahtaneet 36,9 asteeseen. Osansa saattaa toki olla sillä, että pään kaikki mahdolliset onkalot täyttyivät jollain ihme ektoplasmalla, jota tässä sitten on pari päivää niistelty.

Se huono puoli tässä nyt sitten on, että pupuilut osui perjantai-iltaan, tai oikeammin ehkä lauantaiaamuun. Intouduttiin miehen kanssa juopottelemaan ja pelailemaan lautapelejä takkatulen ääressä. Petiin päädyttiin vasta aamuneljän aikaan. :) Hups.

Summa summarum: Jos ovis oli, niin taidettiin jumppailuillamme myöhästyä => ei siis vauvaa taaskaan. Hyvänä puolena aikataulun venyminen niin, että ehkä säästytään matkalla tätisalamatkustajasta ja seuraavalla kierrolla voi olla mahikset taas, kun seuraava O ei ehkä satukaan työmatkalle, vaan sen jälkeiselle ajalle.

Tänään pitäisi suunnitella vierashuoneen/lastenhuoneen remontti. Appiukon ja anopin on määrä tulla viikon päästä tekemään remppaa ja koiravahdeiksi, kun me lähdetään ihmettelemään Barcelonan vilinää. Olen jo melkein ainakin hyväksynyt ajatuksen siitä, että remontin voi tehdä sopivaksi molempiin käyttötarkoituksiin, nykyiseen ja toivottavasti tulevaan. Yllättävää kyllä, remontin suunnittelu tuntuu jotenkin hankalalta ja vastenmieliseltä... Ehkä se johtuu siitä, että on jotenkin hyväksyttävä se, että ei voida lähteä tekemään suoraan lastenhuonetta. Täytyy tehdä vierashuone, joka soveltuu myös lastenhuoneeksi, jos joskus sellainen tarve meille suodaan.