huonoja hetkiä

Ihme negatiivisuus on iskenyt. Tuntuu, että yksi jos toinenkin hetki menee synkistellessä. Viikonloppuna olin kaupungissa ja tuntui että kaikki, siis ihan kaikki, meni pieleen. Oikeastaan mikään ei saanut innostumaan ja kaikki tuntui vaan pahentavan oloa... Ystävätkin tuntuivat etäisiltä, ikään kuin en kuuluisi enää samaan joukkoon. Oli mukava palata kotiin oman kullan kainaloon.

Hain jokin aika sitten työpaikkaa. Ehdittiin jo ukkosen kanssa ilakoida pienestä mahdollisuudesta päästä kaupunkiin. Noh, niinhän siinä kävi, että paikka oli valmiiksi pedattu. Vieläpä mun entiselle fuksille. Arvelinkin että se saattaa olla "hänen paikkansa", mutta silti oli tosi tylyä saada vaan ilmoitus
"Hyvä hakija, Kiitos osoittamastasi mielenkiinnosta avoinna ollutta tehtävää kohtaan. Tällä kertaa et tullut valituksi. Liitteenä on valintapäätös ja oikaisuvaatimusohje."
Hakijoita oli kuutisenkymmentä, joista 9 pätevää (joista yksi meikäläinen). Höh. Pitäydytään siis toistaiseksi täällä mulkosilmien pikkupitäjässä ja koitetaan pärjätä.

Ikään kuin kostoksi menin ja tungin kasvimaalle lisää herneitä ja vaikka ties mitä ihania salaatteja ja yrttejä.

Huomenna menen antamaan hcg-verinäytteen. Pahoin pelkään, ettei kaikki jäänteet ole vielä tulleet pihalle, niin lyhyt vuotojakso lopulta oli. Vuoto kesti siis melkein tarkalleen kaksi vuorokautta. Sen jälkeen tuhrutteli pari päivää ja sitten... ei mitään.

Välillä tekisi mieli toivoa, ettei koko km:a ollutkaan vaan kaikki olisikin ihan hyvin. Entä jos se lorottelu olisikin ollut vaan harmitonta alkuraskauden vuotoa?? Heti perään näistä aatoksista on kuitenkin palattava maan pinnalle. Ei ole mahdollista. Huomenna saan tähän vihdoin numeerisen vahvistuksen.

uutta putkeen

Kävin lääkärissä ja hän oli sitä mieltä, että km voi olla ohi kahden päivän vuodolla, kun oli niin alkuvaiheessa. Selvä sitten.

Kyllä hän otti jonkun tulehdusnäytteen, josta hän soittelee tuloksia alkuviikosta. Alkuviikosta meen myös hcg-verikokeeseen varmistamaan, että hcg on varmasti laskenut. Hcg:ta ei voitu nyt ottaa, kun tk:n labra sattui juuri tänään olemaan remontin vuoksi pois käytöstä.

Eipä tässä sitten muuta, kun ollaan onnellisia siitä tiedosta, että voin tulla raskaaksi (eikä mietitä sitä, että saadaanko meidän geeneillä ylipäätään mitään elinkelpoista aikaan) ja tuutataan uutta putkeen heti kun vuoto on lakannut.

Olkoon nyt siis kp 5/jotain ja yk 15.

P.S. Se hymyhelistin tuli ja on nyt siis hyllyssä muistona ihkaensimmäisestä raskaudestani.

jälkipelit?

Tässäkö tämäkin sitten oli? Keskenmenon oireistoa googlaillessa ja neuvolasta kysyessä tulee mieleen tietty epävarmuus... Milloin vuoto on runsasta tai pitkittynyttä? Mitä tarkoittaa kovat kivut? Entä hyytymät?

Oliko vuoto runsasta?
Vuotoa tuli yhteensä noin kaksi vuorokautta. Viime yönä tuli enää pieni tippa ja tänään ei ole kun aavistus tullut. En oikeen osaa sanoa, kun käytän normaalisti kuppia ja nyt on ollut side, kun luin, ettei mitään saisi tonne paikkoihin tunkea (kuten tampoonia tms) infektioriskin vuoksi. Päättelin siitä viksuna likkana, että kuppi kuuluu siihen samaan sarjaan.

Oliko vuodossa hyytymiä?
En osaa sanoa, että onko nämä pienet (halk 2-5 mm) hyytymät nyt sitten NIITÄ hyytymiä vai ei. Kaikki on kuitenkin imeytynyt siteeseen. Pitäisikö hyytymiä olla? Jos niin minkä kokoisia? Entä jos ei ole?

Onko ollut kipuja?
Enpä oikein tiedä, että onko nämä kivut nyt sitten kovia vai ei. Yleensäkään en oo kovin kipuherkkä, joten sano nyt tästä sitten... Samanlaista kipua kun menkkojen ekana päivänä on ollut sekä kohdun tienoilla, että ajoittain ristiselässä.

Testiä en ole tehnyt, kun ne tuli käytettyä loppuun lyhyen raskauden aikana ja en ole viitsinyt hankkia uusia. Lämmöt on kuitenkin tosi alhaalla (tänään 36,1), joten ei ole toiveita, että siellä mitään elämää enää olisi...

Maanantai, eli ensimmäinen vuotopäivä oli paha. Olo oli lohduton, kuin lapsella, joka on saanut maistaa ikiomasta karkkipussillisestaan ensimmäisen karkin ja sitten koko pussi viedään pois.

Eilen pelkäsin, että vuoto ei lopu ikinä. Tänään puolestaan toivoisin, että se vielä vähän jatkuisi, että kaikki tulisi varmasti pois. Ei kai tästä nyt voi päästä vähemmällä kun perusmenkoista? Kyllä kai sitä nyt edes menkkoja enemmän ja kauemmin pitäisi vuotaa...

Vuodon alkamisesta on nyt kulunut vajaa kolme vuorokautta, ehkä kaksi ja puoli. Paniikinomainen suru on mennyt pois ja nyt päällimmäisenä on ilo siitä, että ylipäätään voin tulla raskaaksi. Luotan siihen, että pian tärppää uudelleen, kun niin monella (netissä) on niin käynyt. Ehkä jo heti tässä kierrossa?

Läheiset ihmiset, joille ollaan km:sta kerrottu, ovat suhtautuneet suurella sydämellä ja sympatialla. On tullut tosi hyvä mieli kaikista myötäisistä viesteistä, mitä ollaan saatu, sekin kai on osaltaan auttanut yli pahimmasta.

Kyllä keskenmenosta (ainakin varhaisesta) selviää hengissä. Tuli testattua. Suurena sivustakärsijänä tässä on kyllä työnantaja... Hyvästä yrityksestä huolimatta keskittyminen töissä on noin nolla. Välillä ehkä puoli, mutta sitten taas romahtaa. Ei ole helppoa olla asiantuntija ja kirjoitella raportteja ja järjestellä työmatkoja, kun mielessä pyörii ihan muut asiat. Mutta kai mun on parempi täällä töissä kun kotona murehtimassa...

Hassuja havaintoja

Kun sain tietää sisälläni kasvavasta elämästä, paistoi aurinko ja edellisenä yönä puihin puhkesi lehdet. Olin varovaisen onnellinen ja itkin, onnesta. Vihdoinkin.

Sinä päivänä ja seuraavana kun selvisi, ettei elämä ollutkaan elämää, satoi molempina kaatamalla runsaat 31 mm molempina päivinä. Jälleen itkin, surusta ja ikävästä. Näin tässä kävikin.

Onni olikin fuulaa...

Meidän pikkuista ei sitten tarkoitettu tähän maailmaan. Hän ei ollut elinkelpoinen ja valuu pois parhaillaan. Raskaus on ohi. Istun kotona ja tuijotan aamuteeveetä tyhjin silmin.

Lämmöt on pudonneet, kohdunkaula on pehmennyt ja testi näyttää vaan hailua viivaa... ei siis enää epäselvää mitä tapahtuu. Ei ollutkaan meidän vuoro vielä. Onneksi sain olla 10 päivää raskaana, siitä olen onnellinen.

Ulkona tuoksuu sateen jälkeinen metsä. Kun kipu hellittää, lähden koirien kanssa sinne haistelemaan kevättä.

5+5 Tässäkö se nyt oli?

Tänään on ollut aamusta saakka aika surullinen ja negatiivinen olo tän raskauden kestämisen suhteen... En tiedä mistä se olo tuli, mutta se sai huipennuksensa, kun aiemmin päivällä kävin vessassa ja paperiin tuli ruskeaa tuhrua. Laitoin phs:n ja äsken kun kävin, niin siihen oli tullut kunnon tuhrut. :(

Alaselässä ja -mahassa jomottelee menkkamaisesti ja on jomotellut enemmän tai vähemmän koko päivän. Tiedän, että sekä jomottelut että vuoto voi olla ihan normaaleja, mutta silti pelottaa nyt ihan h...vetisti.

Pidä kiinni pieni!

5+1 viikkotesti

Nonni... Ihan näin pitkään sitten jaksoin odottaa testaamista. Viikkonäytölliseen testiin tuli siis tulos: "Raskaana 2-3", mikä tarkoittaa siis raskausviikkoja 4-5. Tuloksen suhteen herää ristiriitaisia ajatuksia.

Toisaalta oon iloinen, että hcg on noussut, mutta toisaalta pelottaa, että onko tuo sittenkään tarpeeksi... Tekisi mieli mennä ostamaan lisää testejä, mutta se nyt taitaa olla tyhmistä tyhmintä.

Sitäpaitsi olin tyhmä ja luin ohjeet vasta kun olin jo tehnyt testin. Luulin jo siis osaavani käyttää testejä, mutta ohjeesta huomasin, että jos testin tekee astiasta, niin tikkua olis pitäny pitää siellä noin 20 sekuntia... Mä pidin vaan ehkä 5...

Nyt makaan kipeänä kotona sohvalla ja tuskailen. Kuulostan ihan röhkivältä sialta tän yskäni kanssa ja räkäisiä paperitolloja alkaa olla joka puolella... Sairaspäivänä on aikaa taas imeä tietoa. Ristiriitaisuus vaan jatkuu. Välillä pohdin, että oikeasti me saadaan sisustaa remontoitu huone lastenhuoneeksi, kesällä heinäkuun alussa voidaan jo kertoa raskaudesta maailmalle ja koska me sitten tarvitaankaan se uusi auto ja onko meillä varaa ostaa auto. Toisaalta taas pelko tuulimunaraskaudesta voimistuu koko ajan... Entä jos ultrassa ei löydykään sykettä ja alkiomassa joudutaan kaapimaan ulos? Miten siitä sitten ikinä selviää?