maanantai 26. heinäkuuta 2010

hormonimyrsky

Niin no... Ehtihän tuosta edellisestä onnellisuuspostauksesta vierähtää ehkä jopa tunti, kun syystä tai toisesta sain mieleen pyykkiä ripustaessa, että jos sitä meidän aikaa sinne polille voisi hiukan siirtää.... Jos se olisi samalla viikolla ma tai ti tai sitten edes to tai pe, niin meillä olisi paljon enemmän aikaa lomailla muuallakin kuin kotona, nyt aika on keskiviikkona ja sitä varten pitää tulla mökiltä pois. Mun mielestä siis kesälomalla pitäis olla mahdollista hengata siellä läheisten luona ja tehdä ajan kanssa niitä asioita mihin arkena ei pysty, mutta kun ei niin ei...

Joka tapauksessa soitin siis sinne polille kysyäkseni
a) onko tämä aika kuitenkin meille molemmille, vaikka tässä on vaan mun taustatietolomake? ja
b) onko ajan siirtäminen ihan utopistinen ajatus?

Noh, soitin kolme kertaa kunnes pääsin läpi. Tympeän oloinen nainen vastasi ja kun esitin kysymykseni a, vastaus oli kutakuinkin "joo... tää ku o tällane lähetteen pohjalta saatu aika, niin tää kyllä koskee vaan sua. Ensin kato selvitellään nainen ja sitten vasta puoliso astuu kuvaan ja kun meillä on tää kesätauko tässä menossa, niin ei se laboratoriokaan tähän aikaan vielä katso niitä spermanäytteitä"
jepjep, koitin vielä änkyttää, että meillähän on jo kaikki perustutkimukset tehtynä ja se spermanäytekin otettu, niin mitä nyt sitten tutkitaan. Siihen se nainen ei sitten sanonut mitään. Siirryin kysymykseen b.
"joo... ei näitä kyllä oikeen kannata siirtää ku o toi kesätauko tosa ollu ni kaik ajat menee si kuukausien päähän"
"Aha", vastasin
"nii siis tuutsä sit sillon?"
"joo voin mä tulla"

Puhelun jälkeen jäi niin h**vetin tyhjä fiilis, ettei oo aikoihin ollut. Siis ensin meidän pitää ravata kaikki perustutkimukset läpi, jotta saadaan lähete, jotta kuullaan, että koko rumba alkaa taas alusta.

Jotkut muut saa viettää kesälomansa ihan ilman tällasia murheita ja liikkua ja mökkeillä missä lystää, muttei me. Me reissataan turhiakin turhempia kilometrejä ja käytetään rahaa, aikaa ja energiaa kuukausi- ja vuosikaupalla sellaiseen minkä suurin osa saa helposti tai jopa vahingossa.

Kaikki tämä purkautui itkuna, josta ei tahtonut tulla loppua varmaan yli tuntiin. Ehdinhän olla onnellinen putkeen jo niiiiiin monta päivää, että olihan jo aikakin. :/ No kävin uimassa, käytiin miehen kanssa kaupassa ja grillailtiin sekä puhuin pitkän puhelun ystäväni kanssa, joten iltaa kohden tuli jo parempi mieli.

Jos tämä on pms:ää, niin tulkoon se täti punainenkin sieltä sitten. Kyllä täällä kestetään. On näitä hormonimyrskyjä ennenkin nähty. Mieskin ne osaa jo tunnistaa.

1 kommentti:

  1. Vähän myöhässä tulee kommentti, kun on ollut niin kiireinen viikko, etten ole ehtinyt edes blogeja seuraamaan.

    Harmilliselta kuulostaa tuollainen tympeä työntekijä siellä puhelimen päässä ja siihen vielä hormonimyrsky päälle. Luulisi, että näissä asioissa saisi ihan aina halutessaan vierailla klinikalla kaksin silloinkin, kun tutkitaan vaan toista. Onhan tämä kuitenkin yhteinen asia ja kaikki tutkimustuloksetkin on tavaallaan yhteisiä, kun ne loppujen lopuksi liittyvät yhteiseen lapsitoiveeseen. No, toivotaan kuitenkin, että lääkäri on mukavaa sorttia.

    Mutta miten siellä nyt menee?
    Oikein hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista