Olin just lukemassa Haikaranpelättimen lapsettomuusblogia, kun M:lta tuli viesti, että "Jee, ultrassa kaikki hyvin! On tää jännää! :)" Joo. niin varmaan onkin. Kysyin, näkyikö sukupuoli. Kuulemma näkyi, mutta pitävät sen salassa. Ihme salailua, mitäköhän iloa siitä on? Kai sen sitten joskus tajuaa...
Itellä on tänään dpo 6, eli SE kiinnittymisaika alkaa olla kohdilla. Mitään tuntemuksia ei ole. :/ voihan niitä tietty vielä tulla... tai eihän se välttämättä edes tunnu?? Eihän?
E on taas ollut ihanan kannustava. Mennään varmaan siellä käymään joulupäivänä. Aika kiva.
Mieli on ollut yllättävän rauhallinen viime ajat. Tuntuu helpottavalta ajatella, että asiat etenee heti uuden vuoden puolella, vaikkei raskaus alkaisi nytkään.
Töissä on ollut jo pari kk ihmeellinen ulkopuolinen olo. Tuntuu, että en pääse eteenpäin ja mitä vaan sanonkin, niin sitä ei joko noteerata tai se tyrmätään. Ja joitain sellaisia hommia, mitä olin kuvitellut kuuluvan mun tontilleni hoitaakin joku toinen. Itse sitten olen yksin oman vihreän potilaani kanssa... Ketään ei kiinnosta mitä teen tai mitä tuloksia tulee. Hankehakemus pitäisi kuitenkin tuottaa.
Oma mieliala tietysti vaikuttaa asiaan paljonkin, mutta siitä huolimatta. Ensi vuosi ei innosta yhtään. Joitain kivoja juttuja on tiedossa. Loppuvuoden osalta en todellakaan tiedä mitä tuun tekemään.
Sain vinkin ottaa yhteyttä Rambollin ympäristökonsultoinnin vastuualueen päällikköihin. Melko jännittävää! Uskaltaisikohan sitä soittaa? Mitä jos asiat oikeasti etenisi? Entä jos oikeasti pääsisikin täältä pois?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti