sekava katastrofi

ON: dpo 1 ja paha olla. Eilen ei onnistunut mikään, eikä tänä aamuna. Meidän vauvatoiveet tästä jättimunasta on hyvin ohuen toiveen, maanantaiaamun simppa-annoksen varassa. Ovis oli illalla tai viime yönä. Aamulla oli lämmöt nousseet ja tyylipuhtaat ovislimat bongasin aamulla.

Eilen kävi ystävä pienten lasten kanssa kylässä, käytiin metsässä juoksuttamassa koiria. Jotenkin äidyin komentamaan toisen ihmisen pientä aarretta, kun näin hänet taittamassa elävää puuta. Pieni ei lopettanut edes useaan otteeseen käskemällä ja irrotin hänen otteensa sitten itse kertoen, ettei elävää puuta tai muutakaan saa retuuttaa. Jälkeenpäin tajusin, etten saisi noin vaan toisten lasten kasvatukseen puuttua. Pyysin anteeksi. Sainkin, ainakin näennäisesti.

Jostain hiipi mieleeni ajatus, että ehkä minusta ei olekaan äidiksi. Ei taida riittää pinna siihen hommaan.

Aamulla bongatun oviksen ja selvästi puhkeamista odottelevan jättimunan innoittamana olin tietysti ajatellut, että illalla olisi vauvantekohommia luvassa. Mies oli kuitenkin väsynyt ja teki moneen otteeseen selväksi, että haluaa aikaisin nukkumaan. Olisi pitänyt taas puolipakottaa, ellei pakottaa. Siihen en halua lähteä, sillä minä jos joku tiedän, mitä se on...

Juuri kun sitä ehti oppia, että seksi voi tuntua hyvällekin ja siitä on lupa nauttia, niin sitten koko homma alkaa kääntyä itseään vastaan ja muuttua pakkopullaksi. Minulle alkaa riittää tämä kellon ja kalenterin kanssa hommiminen kun kaikki muu alkaa jäädä koko ajan vähemmälle... Nostin asian keskusteluun, ja sovittiin, että pyritään spontaanimpaan kanssakäymiseen.

Itse en kyllä tiedä miten se onnistuu, kun sitä joka tapauksessa tarkkailee itseään koko ajan ja tasan tarkkaan tietää, että missä mennään.

Lenkin jälkeen tämä kaikki sai järjettömät mittasuhteet. Samaan syssyyn aloin vatvomaan sitä, kuinka tämä ajoitus nyt sitten tarkoittaa sitä, että menkat ja siis yk 15 alkaa samaan aikaan kun meille pitäisi olla tulossa vauva yökylään. Kertaalleen on jo siirretty heidän tuloaan samasta syystä (vedoten tietysti johonkin ihan muuhun). Edelleen yk15:n käynnistyminen ajoittuu myös samoihin päiviin hyvän ystäväni lasketun ajan kanssa.

Illalla itkin niin, että nyt on kirvelevät pullasilmät ja yritän jotenkin skarpata töissä etten jäisi kiinni. Toivottavasti kukaan ei kysele.

Jotenkin vaan eilen vyöryi päälle ennennäkemätön vuorellinen ahdistusta pakkoseksistä, jättimunasta, parisuhteesta, tulevista muiden vauvoista, vauvaperheen vierailusta meillä, siitä, ettei minusta varmaan edes ole äidiksi jne.... hohhoijaa. Tosi rationaalista toimintaa, mutta sen seurauksena tässä nyt sitten odotellaan ja ihmetellään. hmpf.

Kuinkakohan hulluksi tässä vielä tulee? Seuraava kierto on varmaan pakko pitää taukoa, ainakin clomeista.