Uusi viikko - uusi vaiva

37+4

Uuden viikon kunniaksi alkoi jälleen uusi vaiva. Selkäkipu! Ensimmäisen kerran alaselkään alkoi sattua perjantaina, kun ajelimme pääkaupunkiin ja kävimme tervehtimässä ystävääni. Poikkesimme tallaamassa pienen luontopolun tyylisen (korkeintaan kilometrin mittainen) ja nauttimassa kauniista koskimaisemista. Polku oli hyväkuntoinen, valtaosin pitkospuita ja portaita. Siitä huolimatta jälkikäteen huomasi kävelleensä. Seuraava päivä meni häissä. Juurikaan en jaloillani ollut, istuskelin vain, mutta siitä huolimatta selkä äityi päivän mittaan älyttömän kipeäksi. Yöksi turvauduin särkylääkkeeseen (1 mg Panadol).

Lueskelin netistä, että selkäkipu liittyy lantion löystymiseen. Tämä on selvästi luokiteltavissa takalantion kivuksi, joka johtuu "ensisijaisesti risti-suoliluunivelen löystymisestä ja muistuttaa oireiltaan iskiasta". Tähän saakka koetuista raskausvaivoista, mitä ei luojan kiitos ole juuri ollut, tämä on eittämättä hankalin. Kipu tuntuu paikallaan ja liikkuessa, istuessa ja maatessa. Välillä vihloo pahasti ja välillä taas ei tunnu juurikaan. Esimerkiksi hissuksiin kävellessä kipu helpottaa, mutta sen jälkeen onkin sitten entistäkin kipeämpi. Imuroimista tai muuta kätevää ajankulua kotioloissa ei voi oikein kuvitellakaan. Höh.

Reilun viikon takaisia kovia supistuksia ei samassa määrin ole tullut. Kohtu kyllä säännöllisesti harjoittelee tulevaa varten, mutta miedommin kuin silloin. Supistuksen jälkeinen taudinpoikanen sen sijaan äityi komeaksi yskäksi. Muita flunssaoireita ei ole. Kävin perjantaina lääkärissä varmuuden vuoksi, kun yskä oli jatkunut jo lähes viikon muuttumattomana ja aiheutti lämpöilyä. Sain antibioottikuurin "varmuuden vuoksi ja olosuhteet huomioon ottaen". Kuuri ei kuitenkaan ole juurikaan tehonnut. Edelleen yskä jatkuu ja ääni on kateissa. Taitaa siis sittenkin olla virusperäistä. No... ei kai tämä voi ikuisuuksiin jatkua?

Tällä hetkellä oloa siis varjostaa selkäkivut ja yskä. Muuten olo on mitä mainioin, eikä synnytys tällä hetkellä tunnu kovin läheiseltä. Jotenkin nyt juuri ei ole "sellainen olo", että hetkenä minä hyvänsä alkaisi tapahtua... Kai sen sitten tietää?