Olen jo usean kierron aikana huomannut, että nimenomaan ovulaation aikaan olo tuntuu kovin alakuloiselta. Eihän sen näin pitäisi mennä?? Eikös ovulaation aikaan kuuluisi olla voimainsa tunnossa, kauniina ja kukkeana? Minulla taas maailman huonot piirteet tuntuu läsähtävän naamalle ja nojaavan raskaana päälle. Pienet asiat saavat itkemään ja tekisi mieli käpertyä peiton alle ja nukkua paha mieli pois. Arkiset askareet tai työt eivät jaksa kiinnostaa, edes metsälenkit koirien kanssa ei paranna oloa kuin hetkeksi.
Johtuuko tämä siitä, että vauvantekohommat on pitkittyneet ja ovulaatioaikaan kohdistuu paineita ja odotuksia? Sitä kai jotenkin pelkää, että tilaisuus menee taas kerran ohi ja ei ole tehnyt kaikkea mahdollista edesauttaakseen unelmansa toteutumista...
Mahtaakohan muilla olla samanlaisia tuntemuksia? Kaikkitietävä google ei ainakaan löytänyt hakusanoilla "ovulaatio masennus" mitään, mikä olisi kertonut vastaavista kokemuksista. PMS aikaan masennus on kyllä yleistä...
Jotenkin odotan jo sitä aikaa, kun "meidät vapautetaan" pakollisista petipuuhista ja vauvatekohommat siirtyy makuuhuoneesta lääkärin vastaanotolle.
Ja niin iso-O oli tällä kertaa ilmeisesti vasta eilen (tiistaina), vaikka luulin sen menneen jo sunnuntaina. Uimareita on lähetetty kohti paksunahkaista munaa viimeksi sunnuntaina, joten toiveet ei ole kovin korkealla. Se hyvä puoli tässä on, että näillä näkymin Puregon-pistelyä ei tarvitsekaan aloittaa mökki/telttailureissulla.
Saattaa tosiaan johtua siitä, että olette yrittäneet omillanne (vaikkakin clomien varassa) niin pitkään... Ovulaatio voi alitajuisesti ketuttaa, kun muistaa kaikki edelliset ovulaatiot ja miten niistä ei sitten tullut mitään. Itselläni kävi juuri noin, ja inhosin lopulta oikeastaan koko kiertoa (vaikka ihan pahin kuoppa oli alkukierto). Tuo kaikki kyllä helpottaa jos siirrytte järeämpiin hoitoihin - ja tietysti jos tulet raskaaksi :-) Kovasti peukutuksia tälle kierrolle, että onnistaisi!
VastaaPoistaMinäkin voin hyvin ymmärtää ovulaatiomasennuksen. Ei ole mikään ihme, jos yrityksen pitkittyessä ovulaatiokin on vain muistutus pettymyksistä. Itselläni on pikkuhiljaa kääntynyt niin, että ihan alkukierto on henkisesti helppoa, mikä on varmaan vähän vinksahtanutta ottaen huomioon, että kuitenkin toivon sitä raskautta :). Mutta jotenkin vaan on helpotus, kun se loppukierron toivoton toivominen loppuu. Kovasti jaksamista sinne!
VastaaPoistaMulle on ovulaation aikanen masennus ainankin ihan tuttua ollut nyt noin vuoden verran, vaikka en yritäkkään tulla raskaaksi. Toisaalta niin on kuukautisten aikainen masennuskin. Ärsyttävä uusi tulokas tosiaan..ihan kun kuukautisissa ei olis ollu jo tarpeeksi. Tsemppiä sulle!
VastaaPoista